6.2.2017

Realityä

Jälkeen viikonlopun, kun herra rakentaja suuntaa omaan työsarkaansa, ja lapset lähtevät kouluun.
Luo rouva -"mua ei kyllä nyt yhtään huvittaisi" kiertävän katsahdoksen ympäri kotia.
Pienen ahdistuksenpoikasen viritessä mielessä. Yrittäen jälleen muistuttaa itseään että kyllä se siitä. Taas kahdelle päivälle ajoitetun kokonaisvaltaisen tuplasiivouspäivän jälkeen voit taas huoahtaa. Varoituksen sanana siis lähialueen liikkujille. Ovelta lenteleviä roskapusseja, ja ilmoille päästeltyjä ärräpäitä saattaa esiintyä näinä alkuviikon päivinä.















Kuvatodistemateriaali on varsin kesyä settiä.Varsinaisia haasteita en itseäni suojellakseni todenna kuvin. Pitkäaikainen muistelo sillä voisi johtaa jonkunlaiseen hysteriaan jo loppuviikosta. Silloin kun edelliset tuplasiivouspäivät ovat ohi ja jokseenkin tyytyväisenä voinen todeta ehkä sittenkin hallitsevani tämän parhaimmillaan 10 ihmiseläjän ja 6 lemmikin valtakunnan sisäosia. Ulkorajat kun ovat jo asia erikseen. Näinä seesteisyyden hetkinä kaivaudun sohvaviltin alle, ja haaveilen jostain ihanan söpöstä pikku kissasta tai vaikka kanista kotiimme.

Seinille on ilmaantunut  myös lasten omia taiteellisia toteutuksia 

Siivousoperaatioon sisältyy myös kierrätettävien materiaalien lajittelu. Vaikka kuinka v 2008 keittiötä hankkiessamme muistuttelin itseäni ja kalustekauppiasta siitä että kyllä tilaa kiertoon lähteville materiaaleille täytyisi olla muovin, kartongin, paperin, lasin ja metallin verran. Ihan perinteistä jäteroskista unohtamatta. Jököttää roskiskaapissamme 3 roskis astian vaunu. Vaunu on käytännöllinen mulla laillaan haastaa tämän kierrättäjän järjestely ja organisointikyvyn. Seuraavan viikon alkupuolella kaapinoven aukaisulla luiskahtaa kartonkikasa tai maitopurkki sekä jokunen öljyinen metallipurkki lattialle. Se on vakio se.

Joulunajan koristeellisuuteen kyllästyttyäni poistin pinkit rusetit keittiön ja ruokailutilan pellava verhoista. Nyt on yhtä harmoniaa kun seinä verhoineen on takuu harmaata ;) Kuvasta voit myös pongata sementtimyllyn joka piilotettiin katseilta vajan taakse. Huomautettaessani tästä räikeästä virhearviosta tämän kauniin oranssin sesonkiaika työvälineen sijoittelussa seurasi olkien kohautus.

Helmikuinen jo pitkään kateissa pysytellytkin auringonvalo paljastaa paljon. Niin ihana kun ulkoilemaan kutsuva auringonpaiste onkin en voi olla toivomatta edes pientä armoa. Vuosia kunnialla palvelleet sohvan kankaat, pikku kätösten ja suukkosuiden jättämät jäljet ikkunoihin. Talven harmaudessa ja kastelun sekä lannoituksen niukkuudessa kuivahtaneet viherkasvit.
Nämä kaikki kertovat omaa tarinaansa reality elämästä. Aktiivisesta perhe elosta. 
Kissan kynsistä ja koiran tassuista.


Nämä ne osaavat ottaa elonsa rennosti. Mitäs siitä jos toisinaan (lue päivittäin) kynsii uudehkoja nojatuolin kankaita. Tai jos joku liru lirahtaa vaatekasan päälle. Ei se mitään tee vaikka välillä ihmettelee mihin tämän porukan kanssa joutuu. Kun tätä kehräävää elävää kasaelmaa katsookaan tuntee lämmön sydämessään.   


Koskas teillä siivotaan?
-Reality Hanna-

4.1.2017

Vuodessa ehtii

Kovat olivat suunnitelmat että mihin sitä vuodessa ehdittäisiin.
Ehdittiinhän sitä tähän päivään saakka, mutta ei ihan niin kuin rouva suuruudenhullu suunnitelmissaan oli vuodenkierron laskelmissaan aatostellut.
Tulinhan hankkineeksi traktorin peräkärryt siirtosaunan rakentamista varten.
Suunnitelleeksi uusia rakennuksia pihapiiriimme ounastellen että ainakin pohjatöitä voitaisiin tuossa ohimennen talon ulkotöiden viimeistelyjen ohessa toteuttaa.
Herra rakentaja kyllä on tehnyt koko vuoden läpi kotia valmiiksi. On korjannut uima-altaan. Rakentanut terassin, Paljunkin roudannut pihaan. Maalannut ja rapannut taloa. Viimeistellyt räystäät. Viimeistellyt lastenhuoneiden säilytystilat.
Hakenut jopa ne traktorin peräkärrytkin maakunnasta, vaikkakin todeten hullun hommaksi.
Syksyn pimetessä sain herra rakentajan jopa avaamaan suunnitteluohjelman ja piirtämään 15m2 pikku piha-asunnon. Nyttemmin haaveena on CLT pikku pihakämppä jonne teinin saisi pukata elelemään opiskelijaelämää. Se jää nähtäväksi että minä vuonna.

Näin on kuitenkin hyvä. Unelmia ja suunnitelmia on aina hyvä olla tulevaisuuden varalle enemmänkin kuin yksi. Kaiken ei ole tarkoituskaan toteutua.
Ja jos niin kävisi että toteutuisi on rouva jo lähes hourupäinen haaveilija ehtinyt varautua tilanteeseen.
Mielessä on suunniteltuna niin puumaja, kuin maasauna. Ja täysin mitään realistista toteutussuunnitelmaa niinkuin moni muukin rouvan rakennushaaveista.



















Summaten saavutettua. On ihan kiva näin. Voisihan ne yläkerran oven kynnyslistat joskus toteuttaa, mutta kun ei ole mäntypuisia löytynyt niin on tärkeämpien asioiden jalkoihin sekin jäänyt.



Mattoja ja nojatuolin uusi samettiasu. Siinä vuoden 2016 suurhankinnat. Alma koira on ehtinyt saattaa useammankin maton käyttökelvottomaksi joten nyt taitaa olla matto nro 4 tai 5 neidon alustana. Olohuone ja takkahuone ovat myös mattonsa uusineet. Muutoinhan varmasti näkymä pysyykin samana mahdollisesti jopa läpi vuosikymmenten ellei rouvan mieli tai lasten tepposet myllerrä tiloja täysin.














Kotimme jatkaa myös nimikkeellä perhekoti kuluvanakin vuonna. Vaihtelevalla kokoonpanolla ja mukaansa tempaavilla arjen hetkillä kuljemme kohti tulevaa.
Millaisia suunnitelmia sinulla on vuoden 2017 varalle?

-Hanna-

23.12.2016

Tulkoon joulu




















Aivan mahtava vuosi alkaa olla lopuillaan. Herra rakentaja on omassa työssään kokenut asuntomessuhumun. Päässyt TM Rakennusmaailman artikkeliin Vastuullisen rakentamisen talo. Artikkeli jossa Sarkoa ky ja  herra rakentajan työnjälki varmuudessaan nousi siksi uutiseksi.
Onpa sitä työnjälkeä nähty niin Plaza lehdessä, kuin Topi keittiöiden esitteessäkin.
Lähinnä kuitenkin on tehty työtä. Rakennettu talo Nixi kasteenkestäväksi kodiksi. Rempattu saunoja ja pesuhuoneita, kuin huoneistojakin. Toteutettu  salaoja/sadevesijärjestelmien uudistuksia.
Huomenissa joulusaunan penkille istahtaessa useampi pylly tärähtää Sarkoan toteuttamille lauteille mielen rauhoittuessa jouluun.

Ja niin se tärähtää oman kodin lauteillakin :)
Joulua on valmisteltu 10 hengen kokoonpanolla. Laatikot ja siivot saatu tehtyä. Minä hullu jopa ryhdyin perunakakkaroiden leipomiseen kera 7 pienemmän hupulaisen. Siinä ruisjauho pöllysi ja muutama ärräpääkin lensi. Joko se oli kaulimeen revennyt taikina tai hupulaisten järjestämät kohtaukset. Ja siinäpä vastan riitti ihmettelemistä kun piirakoihin tulikin perunamuusi täyte.
Näillä siis mennään eteenpäinkin. Oman kodin piirissä työtä perhehoitajana toteuttaen.
Yhtä kotia kaikki. Joko niitä rakennetaan tai pidetään pystyssä henkisin sekä fyysisin toimin.



















Tämän vuoden joulumuistamisen kanssa siirryimme osallistumisesta toimintaan.
Kokosimme Sobloggareiden kanssa yhteen yrityksiä ja muutaman bloggaajankin jotka halusivat muistaa perheitä joissa joulu vastaanotetaan haastavissa olosuhteissa.
Sarkoa ky osallistui omalla panoksellaan tähän keräykseen, ja rouva häsä sai oivan tavan toteuttaa itseään.

Tässä SObloggareiden haaste kokonaisuudessaan. Osallistu sinäkin!

Me sobloggarit eli eteläpohjalaiset bloggaajat haluamme jakaa lämmintä joulumieltä. Olemme yhteistyössä Citymarket Päivölän, Lapuan kankureiden, Sarkoa ky:n, Caplan Oy:n, Ilmareiden ja Kääpiölinnan köökissä -blogin kanssa muistamassa viittä vaikeassa elämäntilanteessa olevaa lapsiperhettä ruoka- ja muilla lahjoilla. Lämmin kiitos tuesta.

Mikä on sinun oma joulutekosi? Haastamme sinut pienten joulutekojen äärelle. Vielä ehdit. Muista lähimmäisiäsi ja tuttaviasi kauniin joulusanoin, osta lähellä tuotettua kotimaista ruokaa, valitse
pukinkonttiin edes muutama pienen yrittäjän valmistaja joululahja. Pieni joulutekosi voi olla myös se, että muistat yksinäisen joulua puhelulla, ison perheen äitiä joulukakulla tai pienellä lastenhoitoavulla.

Haastathan joulutekojen pariin myös ystäväsi.


Ihanaa joulua sinulle!

-Sarkoa-
-Hanna-